Das Chaos
Projektien esittelyä osa 2
Koska edellinen projektiesittely oli hannoveryhdistys, tuntuu luontevalta ottaa seuraavaksi esittelyyn yksi ehdottomista suosikkiprojekteistani, eli hannovertalli Das Chaos. Talli on muunnelma entisistä talleistani, Sherlock Horsesista ja Dakotasta, jotka ovat tietenkin molemmat kasvattaneet hannovereja. Toki ilman sen suurempaa jalostussuunitelmaa tai määränpäätä, eikä nyt Das Chaosissakaan ole sen tarkempaa määränpäätä hannoverkasvatuksessa.
Olen piirtänyt itselleni eräänlaisen löyhästi realistisuuteen perustuvan ajatuksen tallin pitoon. Eli että kaikki hevoset eivät voi olla voittajia, kaikki hevoset eivät ole täydellisiä ja kaikki hevoset eivät ole alansa huippuja. Tämä toki ei näy kilpailutuksessa, se on epärealistista, koska on vain helppoa lyödä hevoset porrastettujen maksimeihin riippuen painotuslajistaan ja kisata se pois listoilta. Olenhan perin juurin kuitenkin laiska harrastaja. Mutta kaikilla hevosilla ei ole kiiltokuvarakennekuvia. Kaikki eivät pärjää näyttelyissä ja kuvatkin on valittu lähinnä sen mukaan, millaisen tulevaisuuden hevoselle haluan.
Esimerkiksi Das Chaosin ensimmäinen kasvatti Mein Stephanie on rakenteesta puolesta varsinainen... köhköh kukkanen. Mutta ajattelin ettei aloitteleva kasvattaja voi kuitenkaan onnistua täydellisesti ensimmäisessä kasvatissaan, jonka vuoksi tammaa ei ikinä kehdattu raahata näyttelyihin eikä se lajilaatiksessakaan saanut kuin kakkospalkinnon. Mutta Stephanie oli ensimmäinen ja siitä on ollut suunta vain ylöspäin.
Vai onko? Oriit ovat meillä selkeästi enemmän panostettuja, kuin tammat. Näin isoissa siittoloissa oikeastikin mennään, harvemmin niillä siitostammoilla tehdään mitään muuta, kuin varsoja. Meillä jotkut sentään suuntaavat lajilaatiksiin ja toki ne kisataan siinä samassa missä muutkin koska virtuaalimaaila. Otan erinäisiä vapauksia realismini suhteen - koska mä voin, siksi. Ennenkuin kukaan edes kysyy.
Tammoista iso osa ei tule edes saamaan luonteita elämänsä aikana, eikä varmasti näkemään lajilaatiksiakaan sen suuremmin - riippuu siitä kuinka paljon kyseinen hevonen inspiroi itseäni. Tokihan jotkin tammat ovat vähän parempia, kuin toiset ja ne saavat sitten "näyttää kyntensä" ja käydä hakemassa jonkinlaisen palkinnon lajilaatiksesta - ja jotkut viedään ehkä rotulaatikseen - muttei muihin kinkereihin. (En sekoita YLA:ta tähän, se ei ole minulle täytelaatis vaan sellainen, johon pyritään erinäisillä panostushevosilla erikseen, mutta tästä aiheesta joskus sitten lisää.) Pieni osa tammoista päätyy kantakirjaankin. Esimerkiksi itseäni inspiroinut Riksu kävi pokkaamassa ykköspalkinnon lajilaatiksessa, mutta tiesin jo tamman syntyessä ettei siitä tule kaunista tapausta. Kaikki kun eivät voi olla sekä kauniita että taitavia. Valitsin tammalle omaan silmääni kehnomman rakenteen omaavan hevosen kuvat siis ihan tarkoituksella... (tässä kohtaa alan jo kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni...)
Sen sijaan oreilla on kaikilla tavoitteena se lajilaatis. Ihan orista riippumatta. Suurin osa tähtää kantakirjaankin ja niillä kirjoitellaan tekstejäkin selkeästi enemmän, kuin tammoilla, koska niiden pitää olla näyttävämpiä ja hienompia, jotta ne saisivat paljon tammoja (vaikka eivätpä ne turhan suosittuja ulkopuolisten käytössä ole olleet :'D) jotta sitten omistaja saisi paljon rahaa. Joo, näitä ongelmia ei ole virtuaalimaailmassa, mutta tämä on se pieni siivu sitä realismia minkä olen valinnut pitää omassa tähtäimessäni. Tämmöisestä orien ihannoinnista Das Chaosissa ovat hyviä malliesimerkkejä Ichabod Bell ja Mein Fiodor jotka odottelevat vielä rotulaatispalkintoja (kunhan muistan ilmoittaa ne tilaisuuteen joskus) ennenkuin suostun kuoppaamaan niitä...
Ja realismiakin siis vain sivutaan ohuesti, muutenhan Das Chaos on vain hannovervarsoja maailmaan syytävä jättimäinen siittola, jonka ainoa idea on saada aina vain pitkäsukuisempia hannoverinhevosia virtuaalimaailmaan, johon ei realismi ja oikea elämä liity millään lailla. n__n
Kommentit
Lähetä kommentti